Pelastettuja

Su 27.10.2013

Minulla on näköjään ollut tapana kirjata tänne pelastusoperaatioitani. Siis juttuja siitä, miten olen estänyt ihan kelvollisten, joskus jopa uudenveroisten leikkikalujen joutumisen kaatopaikalle. Jatkan siis tätä linjaa täällä. :)

Lauantaina pyykkituvalla pyörähteli taas pesukoneessa ja kuivausrummussa muutama pelastettu. Huomaan, etten ole aina kirjannut tänne kaikkia vastaavia tapahtumia, joita tänäkin vuonna on ollut tässä blogissa kerrottujen lisäksi ainakin pari.

Eilen kuitenkin nämä kaverit saivat uuden elämän. Takana on myös Tuhkimo-tyyny tai olisiko se yöpukupussi tms. Se on aivan uudenveroinen ja tuossa kuvassa sen sisällä on muuta pyykkiä, jota samana iltana olin pessyt.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Rotta on hieman laiha, mutta ehjä. Sitä voisi jossain vaiheessa lihottaakin sopivalla täytteellä, jos vain jaksan ratkoa auki jonkin ompeleen ja sitten vielä ommella kiinni. :) Possu on ehjä, vain kärsän kärjessä voisi toisen sieraimen ommella hiukan nätimmäksi. Hello Kitty -kisulta on ilmeisesti rusetti tipahtanut vasemmalta korvalliselta, mutta muuten ollaan ihan timmissä kunnossa. Lehmäkin on ihan OK, kun poskien lika lähti pois pesussa. Nuo kaksi koiraa ovat myös kuin uudet.

Tässä pelastusoperaatiossa tuli estettyä myös yhden tonttulakin tuho ja nuken asun (tutteineen). Iloisen kukan terälehdet ovat hieman letkut, mutta en tiedä, millaiset ne alunperin ovat olleet.

Yleisarvosaksi tästä operaatiosta voidaan sanoa ainakin: EI HUONO!

Pelastusoperaatio jälleen kerran

La 16.3.2013

Joku aika sitten pelastin jälleen jäteauton kidasta säkillisen leluja:

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tässä tämä hämmentynyt porukka on pesutuvan pöydällä miettimässä jouduttiinko ehkä ojasta allikkoon. Mustasta jätesäkistä heidät asettelin tähän vieri viereen ihmettelemään.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joukossa joku hieman nuhruisempi...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joku silmäpuoli tai peräti silmätönkin, mutta lelusilmiä on lelutohtoreilla, joten ei hätää. Lohduttelin...  Katsotaan... Pelokkaita ilmeitä, ainakin hauvalla tuossa oikeassa reunassa.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Kyllä varmaan pesupussissa elettiin kauhun hetkiä.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Vaikka jotkut selvästi nauttivat saippuavaahdosta ja hienopesusta.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Tosin sukellukset olivat huimia.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ei ihme jos pyörrytti.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Aina vaan mukkelis makkelis ensin pesukoneessa ja sitten kuivausrummussa...

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

– Eikös tämä jo lopu, olisi Pikku Myy kiljaissut, jos olisi ollut puhuvampaa sorttia.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Joka tapauksessa ilme on tuima. Vasemmalla olevalle koiralle lainasin yhdeltä lelulta pesussa liimauksista irronneen toisen silmän, jotta se näkisi, että kyllä tässä kuitenkin toivoa on.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Vähitellen puhtoista porukkaa alkoi kertyä lisää.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Ilmeetkin jo paljon toiveikkaampia.

Kuva: © Marja-Leena Kirjonen

Jotkut ovat kuin uusia, joillekin on vielä tehtävä pientä huoltoa. Mutta kyllä tälle joukolle elämä hymyilee taas!
Omat varsinaiset pyykkäämiseni tosin jäivät tällä kertaa tuohon pikku pinoon takaoikealla!

Pelastettuja

Lauantaina 15.1.2011

Tässä meitä on taas suuri joukko pelastuneita. Jälleen viime hetkellä tuo lelumuseon emäntä pelasti meidät joutumasta jäteauton kitaan. Olimme kaikki yhtaikaa jo joutumassa sinne.

Kuvat suurenevat klikkaamalla!

Bratz tyttö murehtii, kun suuhun piirretty kuivamustekynällä, mutta eiköhän sekin saada vielä putsatuksi.

Tässä me nyt kirmaillaan vapaina, vaikka ihan olimme joutua kauhean kohtalon omiksi.

Me omituiset otuksetkin pelastuttiin!

Minulle syötettiin kynsilakkaa, suree koira oikeassa reunassa, vaan tässä onneksi vielä ollaan.

Osa pehmoleluista kävi pesukoneen ja kuivausrummun kautta tähän kuvaukseen.

Muumitalon kellari jäi kuvasta eikä kuistikaan tässä kuvassa ole paikallaan, mutta yhtä kaikki ovat tallella, eivätkä menossa jäteauton uumenissa kaatopaikalle.

Pelastus viime hetkellä

12.3.2009


Eläintarha kasvoi uusilla asukkailla tai siis Leikkikalumuseoni eläintarha, joka toistaiseksi elelee varastoituna. Varastoon nämäkin kaverit joutuivat. Pakattiin viikonloppuna autoon ja matkasivat K:n mukana maalle.

Koko tämä porukka pelastui viime hetkellä joutumasta jäteauton kitaan ja kaatopaikalle. Nämäkin kaverit kyhjöttivät hylättyinä roskahuoneessamme joskus tammikuussa. Minun piti pesaista ne samoihin aikoihin kun sen pesin ison koiranpennun ja ison keltasen käärmeenkin. Unohdin nämä pyykistä tosiaan silloin, kun viimeksi pesin pehmoleluja, mutta muistin ne sitten tällä viikolla ja maanantaina kaikki muut paitsi apina kävivät läpi pesukonepyörityksen ja kuivausrummun.



Tämän apinan sisuksissa on mekanismi, jota en ole kerinnyt tarkemmin tutkimaan, mutta koska sähköpatterit eivät kestä vettä, niin apina kukkineen sai kelvata sellaisenaan. Ja mikä olikaan kelvatessa, kun karvat olivat priimakunnossa ja koko kaveri aivan siisti.

Olisi pitänyt tuo yksi pikkukaverikin ehkä jättää pois pesukoneesta, mutta kyllä sen mekaniikka tuntui vielä hyvin toimivan eikä siinä varmaan mitään pattereita ole.


Annan nyt puheenvuoron itse sankareille:

- Juu, ihan mielellään antaisin tämän kukan vaikka heti tuolle eläintarhan pitäjälle. Se ei pannut mua pesukoneeseenkaan, kun se epäilee, että mä osaan yhtä ja toista, kun mulla on patterisysteemi mahassa. Se katteli mun suuta ja arveli, että mä voin osata vaikka vislata, kun mulla on tämmöset töröhuulet ja sit se silitteli mun turkkia ja sano, et mä olen hyvässä karvassa kuin suoraan kaupan hyllyltä...




- Moi! Kai mäkin olen apina, niin toi eläintarhan pitäjä mua nimitti ja nakkasi munt noitten pitkäkorvien sun muitten kanssa pesukoneeseen, vaikka mä yritin kyllä pinnistellä vastaan, kun mun mahassa on semmoinen täristin, että kun vetää narusta, niin mä tärisen ja tärisen niin että pää keikkuu. Kyl se eläintenhoitaja huomas sen sitten lopuksi, kun mä olin käyny kaikki saippuavaahdot ja kuivausrummun pyöritykset jo läpi. Huh, huh vieläkin huimaa, vaikka mä muuten mielelläni tärisenkin.



- Hau vaan teillekin! Ajatelkaas ne heitti mun noin vaan pois, vaikka olin yrittänyt olla niin söpö ja kiltti kuin pieni vihreä koiranpentu vain osaa. Ei se auttanut, pois vaan nakattiin. Sitten toi yks eläintarhanhoitaja tai -pitäjä, se just jolla on se iso Lassie - semmonen kuin siinä elokuvassa - pelasti munt siitä laatikosta, joka oli menossa roska-auton kitaan... En mä vieläkään ymmärrä, miksei munsta välitetty...



- Ei ne meistäkään välittäneet. Samaan roskalaatikkoon meidätkin oli viskattu. Ollaankohan me jotenkin väärän värisiä? Toi eläintarhanpitäjä kyllä sanoi, että me ollaan liian söpöjä kaatopaikalle...



- Minä en ole paha karhu. Näkeehän sen jo pujamasta. Olisin halunnut jäädä vielä talviunille. Miksiköhän tähän aikaan vuotta pitää herätä ja vielä kaiken lisäksi joutua näin kauheaan pyöritykseen. Ensin viedään pois jonnekin pimeään roskalaatikkoon ja sitten pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuun. Onneksi nyt voin jatkaa vielä vähän aikaa uniani. Sen leikkikalumuseonkin avaamiseen on vielä aikaa. Haukotus ZZZzzz

Käärme pyykkipussissa

Talossamme heitetään paljon hyvää tavaraa pois. Minulla on tapana ottaa talteen ehjiä leikkikaluja haaveilemaani nukkemuseota varten. Joskus ne ovat pehmoleluja, jotka pesukoneen kautta kuljettuaan ovat jälleen hienoja ja esittelykelpoisia. Vai mitä sanotte näistä kahdesta kaverista, jotka juuri saapuivat kotiimme ja viettävät toistaiseksi aikaansa eteisen hattuhyllyllä odottamassa seuraavaa maallemenoreissua. Vaan kertokoot kaverit itse tunteistaan:

- HI! En ole pyykkikäärme, vaikka minut vähän aikaa sitten vedettiin ulos pyykkipussista. Oikeastaan voin nyt niin hyvin, että voin vaikka hymyillä. Olen jo melkein unohtanut sen kaiken kauheuden, kun minut sullottiin roskapussiin ja heitettiin pois. En olisi ikinä uskonut, että minut sillä tavalla hylätään. Tuo sirkustirehtööri kuitenkin sattui paikalle ja kiikutti minut pesutupaan, missä minä jouduin aikamoiseen pyörrytykseen, you see, oih, en jaksa edes muistella. Tosin tuossa kuvassa mankelin päällä vielä pelotti pistääkö tuo eläintarhan johtaja vai mikä sirkuksen tirehtööri tai lelumuseon johtajatar - mikä lie - minutkin mankelin läpi. Onneksi ei pistänyt, mutta puhui jostain nyppykoneesta, jolla se vielä aikoo putsata suuni. Hih hih, pesihän se jo suuni pyykkipulverilla, tai siis minut kokonaan. Enkös ole ihan nätti!







- Hei vaan kaikki katsojat. Minä tulin juuri kuivausrummusta. Sitä ennen pyörin pesukoneessa, joten ilmeeni ei ole vielä kaikkein rauhallisin. Sitä paitsi olen tänään kokenut kovan järkytyksen, kun perheeni hylkäsi minut ja vei roskahuoneeseen. Onneksi tuo emäntä - sillä on itsellään semmoinen iso collie ja pyh, kissakin, pelasti minut. Tosin aika lailla minua pelotti pyöriä ensin pesukoneessa ja sitten kuivausrummussa. Mutta nyt voin ihan hyvin ja olen ihan jees, enkös olekin ihan sievä koira?

Tässä linkki erääseen aikaisempaan pelastusoperaatiooni.