Käärme pyykkipussissa

Talossamme heitetään paljon hyvää tavaraa pois. Minulla on tapana ottaa talteen ehjiä leikkikaluja haaveilemaani nukkemuseota varten. Joskus ne ovat pehmoleluja, jotka pesukoneen kautta kuljettuaan ovat jälleen hienoja ja esittelykelpoisia. Vai mitä sanotte näistä kahdesta kaverista, jotka juuri saapuivat kotiimme ja viettävät toistaiseksi aikaansa eteisen hattuhyllyllä odottamassa seuraavaa maallemenoreissua. Vaan kertokoot kaverit itse tunteistaan:

- HI! En ole pyykkikäärme, vaikka minut vähän aikaa sitten vedettiin ulos pyykkipussista. Oikeastaan voin nyt niin hyvin, että voin vaikka hymyillä. Olen jo melkein unohtanut sen kaiken kauheuden, kun minut sullottiin roskapussiin ja heitettiin pois. En olisi ikinä uskonut, että minut sillä tavalla hylätään. Tuo sirkustirehtööri kuitenkin sattui paikalle ja kiikutti minut pesutupaan, missä minä jouduin aikamoiseen pyörrytykseen, you see, oih, en jaksa edes muistella. Tosin tuossa kuvassa mankelin päällä vielä pelotti pistääkö tuo eläintarhan johtaja vai mikä sirkuksen tirehtööri tai lelumuseon johtajatar - mikä lie - minutkin mankelin läpi. Onneksi ei pistänyt, mutta puhui jostain nyppykoneesta, jolla se vielä aikoo putsata suuni. Hih hih, pesihän se jo suuni pyykkipulverilla, tai siis minut kokonaan. Enkös ole ihan nätti!







- Hei vaan kaikki katsojat. Minä tulin juuri kuivausrummusta. Sitä ennen pyörin pesukoneessa, joten ilmeeni ei ole vielä kaikkein rauhallisin. Sitä paitsi olen tänään kokenut kovan järkytyksen, kun perheeni hylkäsi minut ja vei roskahuoneeseen. Onneksi tuo emäntä - sillä on itsellään semmoinen iso collie ja pyh, kissakin, pelasti minut. Tosin aika lailla minua pelotti pyöriä ensin pesukoneessa ja sitten kuivausrummussa. Mutta nyt voin ihan hyvin ja olen ihan jees, enkös olekin ihan sievä koira?

Tässä linkki erääseen aikaisempaan pelastusoperaatiooni.