Pelastus viime hetkellä

12.3.2009


Eläintarha kasvoi uusilla asukkailla tai siis Leikkikalumuseoni eläintarha, joka toistaiseksi elelee varastoituna. Varastoon nämäkin kaverit joutuivat. Pakattiin viikonloppuna autoon ja matkasivat K:n mukana maalle.

Koko tämä porukka pelastui viime hetkellä joutumasta jäteauton kitaan ja kaatopaikalle. Nämäkin kaverit kyhjöttivät hylättyinä roskahuoneessamme joskus tammikuussa. Minun piti pesaista ne samoihin aikoihin kun sen pesin ison koiranpennun ja ison keltasen käärmeenkin. Unohdin nämä pyykistä tosiaan silloin, kun viimeksi pesin pehmoleluja, mutta muistin ne sitten tällä viikolla ja maanantaina kaikki muut paitsi apina kävivät läpi pesukonepyörityksen ja kuivausrummun.



Tämän apinan sisuksissa on mekanismi, jota en ole kerinnyt tarkemmin tutkimaan, mutta koska sähköpatterit eivät kestä vettä, niin apina kukkineen sai kelvata sellaisenaan. Ja mikä olikaan kelvatessa, kun karvat olivat priimakunnossa ja koko kaveri aivan siisti.

Olisi pitänyt tuo yksi pikkukaverikin ehkä jättää pois pesukoneesta, mutta kyllä sen mekaniikka tuntui vielä hyvin toimivan eikä siinä varmaan mitään pattereita ole.


Annan nyt puheenvuoron itse sankareille:

- Juu, ihan mielellään antaisin tämän kukan vaikka heti tuolle eläintarhan pitäjälle. Se ei pannut mua pesukoneeseenkaan, kun se epäilee, että mä osaan yhtä ja toista, kun mulla on patterisysteemi mahassa. Se katteli mun suuta ja arveli, että mä voin osata vaikka vislata, kun mulla on tämmöset töröhuulet ja sit se silitteli mun turkkia ja sano, et mä olen hyvässä karvassa kuin suoraan kaupan hyllyltä...




- Moi! Kai mäkin olen apina, niin toi eläintarhan pitäjä mua nimitti ja nakkasi munt noitten pitkäkorvien sun muitten kanssa pesukoneeseen, vaikka mä yritin kyllä pinnistellä vastaan, kun mun mahassa on semmoinen täristin, että kun vetää narusta, niin mä tärisen ja tärisen niin että pää keikkuu. Kyl se eläintenhoitaja huomas sen sitten lopuksi, kun mä olin käyny kaikki saippuavaahdot ja kuivausrummun pyöritykset jo läpi. Huh, huh vieläkin huimaa, vaikka mä muuten mielelläni tärisenkin.



- Hau vaan teillekin! Ajatelkaas ne heitti mun noin vaan pois, vaikka olin yrittänyt olla niin söpö ja kiltti kuin pieni vihreä koiranpentu vain osaa. Ei se auttanut, pois vaan nakattiin. Sitten toi yks eläintarhanhoitaja tai -pitäjä, se just jolla on se iso Lassie - semmonen kuin siinä elokuvassa - pelasti munt siitä laatikosta, joka oli menossa roska-auton kitaan... En mä vieläkään ymmärrä, miksei munsta välitetty...



- Ei ne meistäkään välittäneet. Samaan roskalaatikkoon meidätkin oli viskattu. Ollaankohan me jotenkin väärän värisiä? Toi eläintarhanpitäjä kyllä sanoi, että me ollaan liian söpöjä kaatopaikalle...



- Minä en ole paha karhu. Näkeehän sen jo pujamasta. Olisin halunnut jäädä vielä talviunille. Miksiköhän tähän aikaan vuotta pitää herätä ja vielä kaiken lisäksi joutua näin kauheaan pyöritykseen. Ensin viedään pois jonnekin pimeään roskalaatikkoon ja sitten pesukoneeseen ja sitten kuivausrumpuun. Onneksi nyt voin jatkaa vielä vähän aikaa uniani. Sen leikkikalumuseonkin avaamiseen on vielä aikaa. Haukotus ZZZzzz